Moraaliin ei tarvita vapaata tahtoa

Hyväosaiset tekevät joskus ns. attribuutiovirheen, eli tulkitsevat menestyksensä johtuvan heidän omasta erinomaisuudestaan, erityisesti valintojensa erinomaisuudesta. Hyväosaisten alaspäin suuntautuva puhe huono-osaisille siitä, miten menestys on vain asenteesta ja itsekurista kiinni, on tavallaan harhoista lähtöisin. Miksi näin?
Kukaan tolkullinen ihminen ei nykytiedon valossa väitä, että kaikilla on elämässä samat mahdollisuudet. Aikamme trendinä on kenties jopa reagoida modernistista katulapsesta vaurauteen nousseen yksilön sankaritarinaa vastaan toteamalla mm. tietellisissä tutkimuksissa, että menestymisen lopputuloksia ennustaa parhaiten sattumien kasautuminen. Tässä postmodernissa maailman kompleksisen luonteen paljastamisessa piilee samalla vaara, koska käsitys siitä, että ihminen on lähtökohtiensa ja ympäristön oikkujen vanki, alkaa helposti toteuttaa itseään. Miksi nähdä vaivaa tai ottaa riskejä, kun kaikki kuitenkin on kiinni sattumasta?

Tiede ja henkisyys

Tuskin kukaan tieteellistä keskustelua seuraava tai uskovainen on voinut välttyä tieteen ja uskonnon vastakkainasettelulta julkisessa keskustelussa. Dawkins, Hitchens ja muut ovat väitelleet aiheesta kiivaasti, ja useimmiten tuloksettomasti. Yksinkertaisen määritelmän mukaan tiede tarkoittaa uskomusten kyseenalaistamista, kun taas uskonto on kyseenalaistamatonta uskomista. On helppo ymmärtää että jotkut kokevat termien olevan täysin toisensa poissulkevat. Eikä vastakkainasettelua helpota lainkaan se, että länsimaisen tieteen alkaessa kehittyä 1600-luvulla, kirkko pyrki polttamaan sen kehtoonsa. Ja vieläkin monet uskovaiset näkevät tieteen kyseenalaistavan heidän koko maailmankatsomuksensa perustan. Joten vastakkainasettelulle vaikuttaa olevan selkeät filosofiset sekä historialliset perustat. Mutta se ei tarkoita että vastakkainasettelu olisi ainut mahdollinen tapa nähdä tilanne.

Kirja: Doughnut Economics

Tartuin kolumnisti George Monbiotin vuolaiden kehujen inspiroimana Kate Raworthin kirjaan “Doughnut Economics”, jossa ideana on hahmotella suuntaviivoja uudelle ajattelulle taloutta koskien globaalin ekologisen haasteen kontekstissa.
Ajattelunsa lähtökohtana Raworthilla on donitsi-kaavio (kaksi sisäkkäistä ympyrää), jossa itse donitsi kuvaa taloudelle jäävää tilaa, kun sen sisäpintojen alle jäävät inhimilliset tarpeet, joiden tyydytys ei saa laskea liian alas ja toisaalta donitsin ulkopinta viittaa luonnon kantokyvyn taloudelle muodostamaan kattoon. Talous pitäisi saada siis mahtumaan donitsin alueelle, mutta se ei saa tulla ulos kummastakaan suunnasta. Raworth uskoo tällaisten graafisten esitysten olevan hyvin tärkeitä ajattelumme muotoutumisen kannalta, joten hän nostaa kuvionsa ajattelussaan etualalle.

Pehmeämpi maailma

Jokainen, joka on kiinnostunut politiikasta tai yhteiskunnasta, haluaa rakentaa parempaa maailmaa. Ei ole olemassa ideologiaa, joka pyrkisi sen kannattajien näkökulmasta tekemään maailmasta huonompaa. Parempi maailma on meidän kaikkien yhteinen päämäärä. Antti Värtö Olemme joskus erimielisiä siitä, millainen maailma tuo parempi maailma olisi. Erimielisiä olemme siitäkin, millä keinoin voisimme asioita parantaa. Silti meillä kaikilla on sinänsä sama päämäärä: yhteiskunta, joka on parempi kuin nykyinen. Me kaikki haluamme rakentaa jonkinlaista utopiaa. Utopioiden rakentajien perusvirhe… Lue lisää