Modernistisella ajattelulla tarkoitamme 1700-luvun klassisen valistusajan jälkeisen varhaisen teollistumisen aikaan yleistynyttä ja edelleenkin yhteiskunnassa vaikuttavaa mekanistista ja yksinkertaistavaa maailmankuvaa. Modernismin ytimessä oli ajatus siitä, että teknologinen ja yhteiskunnallinen edistys vaatii aktiivista yhteiskunnan ja ihmisen muovaamista, vastareaktiona aiempien vuosisatojen tiedevastaisuudelle sekä hitaalle kehitykselle ja muutokselle. Modernistinen ajattelu ohjaa edelleen esimerkiksi tapojamme järjestää koulutus, terveyspalvelut ja työpaikatkin kehittyneissä maissa. Modernistisessa ajattelussa materia ja fysiikka ovat todellisuuden pohja, ja rationaalisuus on ihmiskunnan vapahtaja. Modernistisen ajattelun seurauksia ovat esimerkiksi länsimainen demokratia, kansallisvaltiot (nationalismi), kolonialismi (siirtomaa-ajattelu), liberalismi, sosialismi ja kansalaisoikeudet. Modernistiseen ajatteluun liittyi joko-tai -logiikka ja tiedolliset auktoriteetit.

Postmoderni ajattelu vuorostaan on länsimaissa 1900-luvun aikana pikkuhiljaa taiteen ja humanismin keskuudesta noussut kritiikki modernistista ajattelua vastaan. Postmoderni ajattelu on viime vuosikymmeninä muodostunut valtavirtaiseksi filosofiseksi pohjaksi länsimaisissa ihmistieteissä ja erilaisissa kansalaisliikkeissä. Modernismin vastareaktiona postmoderni ajattelu on omaksunut kriittisen suhteen tietoon ja tieteeseen. Postmoderni ajattelu pyrkii hahmottamaan todellisuutta valtarakenteiden, tiedostamattomien viettien, ajatteluvinoumien ja sosiaalisen konstruktioiden kautta, jotka nähdään ihmismieltä orjuuttavina. Postmoderni ajattelu toteaa, ettemme olekaan niin rationaalisia kuin kuvittelemme olevamme. Siksi kertomus länsimaisesta tieteestä ja edistyksestä asetetaan kyseenalaiseksi. Postmoderni ajattelu tarkastelee edistystä usein heikoimpien näkökulmasta, ja näkee modernistisen ajattelun johtaneen lähinnä riistoon, ja ylläpitävän rakenteita ja tekosyitä, jotka mahdollistavat systemaattisen sorron. Postmodernistinen ajattelu on samaan aikaan relativistista, agnostista ja silti modernismin tavoin logiikaltaan ehdotonta. Postmoderni ajattelu on levinnyt myöhäismoderneissa yhteiskunnissa, joissa absoluuttisen köyhyyden ja materiaalisen eriarvoisuuden osuudet kärsimyksestä ovat vähentyneet, ja median ja kulttuuriristiriitojen rooli on kasvanut.

Metamoderni ajattelu yhdistelee analyyttisesti modernistisen edistysuskon postmoderniin kritiikkiin, valikoiden molemmista parhaat palat. Toisin kuin modernia ja postmodernia ajattelua, metamodernia ajattelua ohjaa sekä-että -logiikka; ymmärretään, että monet näkökulmat johonkin ilmiöön voivat olla samaan aikaan ongelmien ratkaisemisessa, vaikka näkökulmat eivät olisikaan sellaisenaan yhteensovitettavissa. Siksi metamodernit ajatukset voivat vaikuttaa epäintuitiivisilta ja vierailta modernistisesti ja postmodernistisesti ajatteleville.

Metamoderniin filosofiaan liittyy vahva pyrkimys syvällisemmin ymmärtää maailmaa ja ihmisyyttä sekä halu tavoitella tätä ymmärrystä vilpittömästi ja avomielisesti. Metamoderni filosofia hylkää siksi modernismin ja postmodernismin dogmaattisen ajattelun – sillä jos päätämme etukäteen mikä toivomamme totuus on, tulemme sokeaksi totuudelle etsinnöissämme. Metamodernismi suhtautuukin olemassaoloon pitkänä ja monisyisenä oppimismatkana kohti maailman monimutkaisuuden hahmottamista ja syvällisempää ymmärrystä.

Metamoderni ajattelu liittyy vahvasti kehittyneisiin, kaupungistuneisiin ja jälkiteollisiin yhteiskuntiin, joissa tietotalouden osuus tuotannosta on alkanut saavuttaa merkittävän aseman, ja internetin sosiaalisella medialla on suuri rooli monen elämässä. Metamoderni ajattelu on vahvasti yleistymään päin, ja kehitystä kiihdyttää edelleen halu ratkaista yhteiskunnallisia vastakkainasetteluita rakentavin keinoin.

Tiivistelmänä:

Modernistisia ajatuksia:

  • Ihmisellä on rooli kehityksen ja edistyksen suuressa kertomuksessa
  • Ihmiskunta voi järjensä avulla muokata maailmaa ”luonnollista” paremmaksi
  • Yksilön tahto ja arvo
  • Usko tieteeseen
  • Demokratia
  • Meritokratia

Postmodern ideas:

  • Kaiken tiedon ja tieteen kriittinen kyseenalaistaminen
  • Epäilevä suhtautuminen kaikkiin suuriin kertomuksiin ”edistyksestä”
  • Symboliikan ja kontekstin painottaminen
  • Ironinen etääntyminen kaikesta
  • Moderni yhteiskunta on sortanut ja pilannut kulttuureja
  • ”Demokraattisten” yhteiskuntien vaiettujen epäoikeudenmukaisuuksien paljastaminen
  • Yksilö on sosiaalisten suhteidensa summa
  • Multikulttuurinen yhteiskuntajärjestys, jossa heikot otetaan mukaan
  • Ihmiskunta tuhoaa maapallon ja elämän

Metamoderneja kysymyksiä:

  • Miten voi yhdistää modernismin ja postmodernismin parhaat puolet?
  • Voiko yksilön henkiselle kasvulle kehittää parempia menetelmiä?
  • Miten modernit, postmodernit ja esimodernit ihmiset voisivat elää sopusointuista elämää yhdessä?
  • Voimmeko uudistaa prosessit, joilla yhteiskuntaa hallitaan paikallisesti tai globaalisti?
  • Can the inner dimensions of life gain a more central role in society?
  • Miten politiikka ja valtiot voivat toimia jatkuvasti monimutkaistuvassa maailmassa?
  • Mikä on ihmiskunnan uniikki rooli luonnon ekosysteemeissä?